Claire Aho (s. 1925) syntyi kuvien maailmaan. lsänsä, valokuvaaja ja diplomi insinööri Heikki Ahon opastamana hän oli harrastanut valokuvausta kymmenvuotiaasta. Isoäiti, taiteiIija Venny Soldan Brofeldt sekä rohkaisi nuorta valokuvaajaa, että opetti hänelle kuvasommittelua ja rajaamista.
Claire Aho opiskeli sanomalehtioppia ja yhteiskuntatieteitä Helsingin yliopistossa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Ahon ammattikuvaajan ura alkoi isän ja sedän Aho & Soldan -filmistudiossa 1940 luvulla. Väriteoriaan ja väripainomenetelmiin perehtyneen isän mielestä korkeatasoiseen värivalokuvaukseen tuli panostaa. Tyttären kehittämästä värikuvatekniikasta tuli yhtiön kilpailuvaltti; Aho & Soldan oli aikansa huippuosaajia. Kun Björn Soldan muutti vuonna 1945 Englantiin, Clairesta tuli yhtiökumppani.
Oikea värien toistuminen oli muoti- ja tuotekuvauksessa tärkeää. Claire Ahosta tuli suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja, jonka kuvia hyödynsivät 1950-60-luvuilla niin aikakauslehdet kuln yritysmaailmakin.
Ammattimaisena naisvalokuvaajana hän oli harvinaisuus, joka hallltsi myös luonto-, sisustus ja henkilökuvaamisen. Kotikaupunki Helsinki on ollut toistuvasti Ahon teemana.
Aho on myös merkittävä elokuvaaja, joka kuvasi parikymmentä dokumenttielokuvaa vuosina 1950-1962. Hän teki muun muassa Helsingin 400-vuotisjuhliin isänsä kanssa dokumenttielokuvan Laulu meren kaupungista (1950) ja vuoden 1952 Helsingin olympialaisia mainostavan koko illan värikuvan Suomi - värien maa (1951). Itse kisoja hän tallensi ainoana naiskuvaajana kentällä.
Hän toimi 1950 luvulla myös amerikkalaisen Warner Bros. -studion Suomen uutlselokuvaajana. Ahon elokuvista tunnetuimpia on Jean Sibelius kodissaan dokumentti (1961).
Aho & Soldanin toiminta päättyi vuonna 1961 Heikki Ahon kuoltua. Tämän jälkeen Claire Aho kuvasi myös televisiolle, uudelle tulokkaalle. Hän valokuvasi 1960-luvulla edelIeen koti- ja ulkomaisille aikakauslehdille, osallistui näyttelyihin ja opetti valokuvaamista.
Vuosina 1971-1977 Aho järjesti taidenäyttelyitä perustamassaan Atelier Beckasinissa Tehtaankadulla Helsingissä. Hän muutti vuonna 1974 Tukholmaan, vaihtoi alaa ja työskenteli muun muassa LM Ericssonilla, Ruotsinsuomalaisten Keskusliitossa ja Nordiska museetissa. Sivutoimisesti hän kirjoitteli lehtiin ja valokuvasi Hufvudstadsbladetille.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 1991 Aho on panostanut jälleen valokuvaamiseen, mistä osoituksina ovat näyttelyt Valoa ja väriä etelän saarilla (1992-1998), Väriä, väriä kaikkialla (2002,2005).
